Antti Luomala : Miksi Väyrynen?

Vuonna 2012 koko ihmiskunta ja myös Suomi on hyvin vakavien haasteiden edessä. Siksi tarvitsemme aitoa johtajuutta, joka perustuu kansamme syviin perusarvoihin ja universaaliin ihmisymmärrykseen.

Vetoan kirjoituksessani erityisesti itsenäisesti ajatteleviin nuoriin aikuisiin, jotka ovat selvittäneet maailmantilan mutkikkaita juonenkäänteitä oma-aloitteisesti. Yhä useammat meistä ovat heräämässä tylyyn tosiseikkaan: sekä tieteen, henkisyyden, terveydenhuollon, yhteiskunta- ja ympäristöpolitiikan että talouden alueilla todellista kehitystä on systemaattisesti estetty vuosikymmenten ajan. Merkittävää positiivista kehitystä on tapahtunut, mutta tietoa on vääristelty ja nyt tilanne on äärimmäisen kriittinen.

Maailmanlaajuisesta heräämisestä kertovat tuhannet ruohonjuuritason ykseysliikkeet sekä dokumenttielokuvat kuten Economics of Happiness, Home, Zeitgeist, Food Matters, Thrive, Inside Job, The Shift jne. Kymmenet tuhannet suomalaiset tietävät, että nyt vuonna 2012 on tullut aika toimia. Katsokaa läpi puoluerajojen ja vanhentuneiden mielikuvien: Meillä on nyt ehdokkaana kokenut poliitikko, joka puhuu samoista asioista politiikan kielellä.

Pitkän kokemuksen ja laajan suhdeverkoston lisäksi Väyrysellä on aseenaan keinotekoiset puoluerajat ylittävä ihmiskäsitys sekä suoraselkäinen suomalainen riippumattomuus. Presidenttiehdokkaistamme ainoastaan Paavo Väyrynen näkee selkeästi yhteiskuntaamme vaivaavan taudin todelliset syyt pinnallisten oireiden takaa ja osaa siten määritellä meille yhteisen suunnan ja arvopohjan, joka on linjassa maailmanlaajuisen rauhanliikkeen kanssa.

Väyrysen näkemys vaikeuksiemme perussyistä vastaa useimpien kansalaisten hiljaista tietoa. Nämä syyt Väyrynen on puheissaan ja kirjoituksissaan tiivistänyt seuraavasti:

 1)      Henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen syrjäytyminen materialismin ja liikakulutuksen takia

2)      Tuloerojen kasvaminen

3)      Globaalissa päätöksenteossa vaikuttavat voimat, jotka tahtovat keskittää hallintoa, vähentää paikallisyhteisöiden omavaraisuutta ja itsenäisyyttä, ylläpitää ja laajentaa kestämätöntä kulutusyhteiskuntaa sekä rakentaa keinotekoisia sotia

4)      Kestävän kehityksen mukaisen ihmiskuntapolitiikan puuttuminen

 

Presidentti on arvojohtaja, jonka kuuluu sanoa missä mennään ja puuttua ongelmakohtiin. Väyrynen tietää ja sanoo ääneen sen, ettei elämänmuotomme voi jatkua tällaisena.

Väyrysen mukaan ihmisten on saatava päättää enemmän omista asioistaan paikallisesti. Nykymuotoinen ylhäältä ohjautuva EU-politiikka ja sitä myötäilevä hallitusohjelma–sekä yksityisen sektorin voitontavoittelu–lannistaa ihmisen sisäisen voiman tehdä hyvää omaehtoisesti omassa ympäristössään. Samalla rakenteet ja päätöksenteko muuttuvat raskaiksi ja mutkikkaiksi.

Lyhytnäköistä kulutusta ruokkivan yksityisen voitontavoittelun on merkittävästi vähennyttävä. Sotaa lietsovien ylikansallisten voimien kanssa ei pidä tehdä yhteistyötä vaan on pysyttävä sitoutumattomana ja rakennettava kansainvälistä yhteistyötä omaehtoisesti. Ympäristön kanssa tulee elää harmoniassa, kuten kansanperinteessä ympäri maailmaa on tiedetty pitkään.

Ron Paul Yhdysvalloissa ajaa samankaltaista politiikkaa eikä valtamedia suostu keskustelemaan hänen todellisesta suosiostaan.

Suomalaisilla on aivan taatusti varaa ja aikaa hoitaa omat asiamme kuntoon. Ei pidä paikkaansa ettei meillä olisi varaa hoitaa vanhuksiamme, sairaitamme ja köyhiämme. Nykyisessä järjestyksessä uurastuksemme hedelmät siirtyvät kulissien takana toimiville uhkapelureille kuin suuressa pyramidihuijauksessa. Mielettömän viihde- ja tavarantuotannon sijasta on keskityttävä massiiviseen köyhyys- ja ympäristökriisiin sekä ihmisen hengellisen tarkoituksen ja sisäisen hyvinvoinnin etsintään. Uuteen suuntaan tulee tarttua välittömästi.

Tähän Väyrynen ymmärtääkseni viittaa sanoessaan, että ”tulevaisuuden suunta on hajautettu ja luonnonmukainen tieto- ja sivistysyhteiskunta”.

Meillä on monia hyviä ehdokkaita, mutta ainoastaan Paavo Väyrysellä on tilanteen vaatima peräänantamattomuus, laajakatseisuus ja riippumattomuus – sekä koko kansaa yhdistävä perisuomalainen suoraselkäisyys. Pohdiskelevalla ja hiljaisella pohjoisella kansallamme on aina ollut kriisien hetkellä johtaja, joka luo ponnisteluumme yhtenäisyyden. Näyttäkäämme esimerkkiä myös muulle maailmalle. On tullut aika ravistaa pois kestämätön elämäntapa ja kehittyä korkeammalle tasolle. Valo nousee Pohjolasta.

Väinämöinen, Kekkonen, Väyrynen.

Antti Luomala
YTM, esimies
Sastamala